Luokittelun nopeaan laajamittaiseen käyttöönottoon vaikutti materiaaliluokituksen osalta se, että Sisäilmayhdistys antoi luokituksen Rakennustietosäätiö RTS:n hoidettavaksi. Luokitus paransi nopeasti sisäilmaston laatua Suomessa. Materiaaliluokituksen lisäksi Sisäilmastoluokitukseen sisällytettiin myös muiden sisäilmatekijöiden luokittelu. Kun luokitus esitti sisäilman laadun luokittelun, rakennuttajat ja käyttäjät eivät enää halunneet huonointa luokkaa. Tämä johti sisäilmaston laadun paranemiseen. Tämä koski myös materiaaliluokitusta, josta melko nopeasti hävisi laatuluokka M2. Ilmanvaihtolaitteiden puhtausluokitus eteni materiaaliluokituksen rinnalla hieman hitaammin. Luokitus on omalta osaltaan parantanut merkittävästi sisäilman laatua suomalaisissa rakennuksissa, ja samalla välillisesti myös rakennusten energiatehokkuutta, koska ilmanvaihtoa ei tarvitse enää mitoittaa ”likaisten” materiaalien mukaan. Vuoden 1995 Sisäilmastoluokitus esitti pääasiallisesti sisäilmaston tavoite- ja suunnitteluarvoja, myöhemmin mukaan otettiin itse rakennustyötä koskevia ohjeita ja tavoitteita laajemmin, koska nähtiin, että pelkät tavoite- ja suunnitteluarvot eivät riitä hyvän sisäilmaston aikaansaamiseksi. Monet sisäilmastoluokituksessa ensimmäistä kertaa esille tuodut asiat ovatkin siirtyneet vuosien varrella viranomaissäännöksiin ja rakennusten yleisiin latuvaatimuksiin.
Mallina luokituksessa käytettiin jossain määrin Ruotsin LVI-yhdistyksen ohjetta (R1 Riktlinjer för specifikation av inneklimatkrav) jonka viimeisin versio on vuodelta 2013, mutta suomalaisesta luokituksesta tehtiin huomattavasi kokonaisvaltaisempi. Sisäilmastoluokitus on saanut osakseen runsaasti positiivista kansainvälistä huomiota.
Vaikka luokitus on vaikuttanut rakennusten suunniteluun ja puhtauteen, ei se ole kuitenkaan vielä pystynyt torjumaan rakennusvirheistä sekä huollon puutteesta syntyneitä sisäilmaongelmia, kuten kosteus- ja homevaurioita. Toivotaan, että toukokuussa julkistettava Sisäilmastoluokitus 2018 tuo parannusta tähänkin.
Monet sisäilmaongelmat liittyvät edelleen huolimattomaan työsuoritukseen tai laadun valvonnan laiminlyönteihin. Näihin on vaikea päästä käsiksi yleisten oppaiden avulla – vaatimusten ja niiden seurannan pitää siirtyä sopimuskäytäntöihin, riittävine sanktioineen. Toivottavasti hallituksen Terveet tilat 2028 hanke tuo tähän parannusta. Se näyttää kuitenkin keskittyvän enemmän oireiden hoitoon, kuin syiden poistamiseen.
Myös rakennusten käyttöön ja huoltoon on ollut vaikea puuttua, kun maankäyttö- ja rakennuslaki ei anna tähän mahdollisuutta säädösten kautta. Olisiko tässä Sisäilmayhdistykselle ja muille alan järjestöille toimintakenttää lähivuosiksi. Sisäilmayhdistyksen olisikin hyvä jatkaa käytännön rakentamista koskevien ongelmien ratkaisuja kohden, ja täydentää osaamistaan kiinteistöalan asiantuntijoilla.