EU on systemaattisesti kiristänyt rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia viimeisen 20 vuoden ajan, syyt ja tavoitteet ovat vuosien kuluessa muuttuneet. Ensimmäisen, vuoden 2002, rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) päätavoitteena oli EU-maiden riippuvuuden vähentäminen tuontipolttoaineista. Vuoden 2010 uudistuksessa tavoitteeksi asetettiin energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energioiden laajempi käyttö, ns. 20–20–20-tavoite (vuoteen 2020 mennessä 20 %:n vähennys energiankäytössä ja 20 %:n lisäys uusiutuvien käytössä). Vuoden 2018 tarkistuksessa tavoitteeksi tuli lähes nollaenergiarakennukset, samalla tavoitetta kiristettiin (vuoteen 2030 mennessä 40 %:n vähennys energian kulutuksessa ja merkittävä lisäys uusiutuvissa). Nyt viimeisessä, parlamentin maaliskuussa 2023 hyväksymässä ehdotuksessa pyritään 55 %:n energian kulutuksen laskuun vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990 ja nollaemissiorakennuskantaan vuoteen 2050 mennessä. Nämä tavoitteet asetettiin jo 2019 hyväksytyssä ”Grean Deal” ohjelmassa.
EPBD osa EU:n energiapolitiikkaa
Direktiiviehdotus toteuttaa muiltakin osin EU:n energiapolitiikkaa. Vuonna 2020 hyväksytty ”Renovation weave” strategia edellyttää 35 miljoonan rakennuksen perusteellista korjaamista. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi kohdistuukin merkittävästi olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden perusteelliseen parantamiseen. Vuonna 2021 komission poliittinen ohjelma ”Fit for 55” lainsäädäntöinen vahvistettiin aiemmin hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteita konkretisoitiin vuonna 2022 työohjelmassa ”REPowerEU”. Nyt uusittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, EPBD, on osa tätä ohjelmaa, johon kuuluu myös muita rakentamisen energiatehokkuuteen liittyviä direktiivejä kuten uusiutuvat energiat – direktiivi RED II.
Parlamentti kiristi komission ehdotusta
Parlamentin nyt hyväksymän rakennusten energiatehokkuusdirektiivin luonnos oli esillä julkisuudessa jo 2021 lopussa, minään yllätyksenä direktiivi ei siis tullut. Yllätys on ehkä se, että parlamentti on kiristänyt alkuperäistä, komission laatimaa esitystä sekä vaatimusten että toimeenpanoaikataulujen osalta.
Nyt tavoitteena ei ole enää nollaenergiarakennukset vaan nollaemissiorakennukset, joilla tarkoitetaan rakennuksia, joiden energiatehokkuus on hyvä ja joiden energiatarve on hyvin pieni ja joka sekin tuotetaan kokonaan uusiutuvilla energialähteillä. Nollaemissiorakennusten määrittelyssä on vielä monia avoimia kohtia, mm. miten uusiutuva energia määritellään käytännössä, mikä on hyvin pieni energiantarve ja miten energiatase lasketaan.
Mielenkiintoista on eri osa-alueiden vaatimusten kiristyminen. Ensimmäisessä direktiivissä vuonna 2002 esitettiin energialaskennan periaatteet ja energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset, vuoden 2010 direktiivissä tuli mukaan primäärienergia- ja lähes nollaenergiavaatimukset sekä tehostustoimenpiteiden kustannusoptimointi. Yksittäiset tavoitearvot jätettiin jäsenmaiden asetettavaksi. Nyt tilanne on toinen. EU-parlamentti haluaa kiristää otettaan ja määritellä entistä tarkemmin energiakulutustavoiteet sekä uusille että olemassa oleville rakennuksille, sekä määritellä tiukan aikataulun tavoitteiden saavuttamiseksi. Pääasiassa nämä energian kulutustavoitteet ovat olleet julkisuudessa ruodittavana parlamentin ehdotuksen tultua julkisuuteen 15.3.2023. Ehdotus sisältää paljon muitakin kunnianhimoisia tavoitteita. Kokonaisuudessaan ehdotus on samalla laaja katsaus rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä rakennusten energiankäytöstä syntyvien päästöjen vähentämisestä. Seuraavaan olen poiminut muutaman mielestäni mielenkiintoisen asian, enemmän teknisestä näkökulmasta kuin lainsäädännöstä lähtien.
Rakennuskanta keskiössä
Resurssien kannalta suurin direktiivin esittämä vaatimus on koko rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen tiukalla aikataululla ja tavoitteilla. Tästähän julkisuudessa on esitetty eniten kritiikkiä. Jäsenmaiden on tehtävä yksityiskohtaiset rakennuskannan korjaussuunnitelmat, jotka ulottuvat aina vuoteen 2050 saakka. Näiden suunnitelmien toteutumista komissio tulee seuraamaan säännöllisin välein. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen tulee tietysti aloittaa energiatehokkuusluokaltaan huonoimmista rakennuksista.
Vuonna 2018 muutoksessa direktiiviin lisättiin koko rakennuskannan lähes nollaenergiatavoite. Nyt tuoreimman ehdotuksen mukaan uusien julkisten rakennusten tulee olla nollaemissiorakennuksia vuoden 2026 alusta ja muiden rakennusten vuoden 2028 alusta lähtien. Näitä tavoitevuosia parlamentti kiristi alkuperäisestä komission ehdotuksesta, jossa vuodet olivat 2027 ja 2030. Yksityisen sektorin rakennuksille annetaan vähän enemmän aikaa.
Mukana on myös vaatimus lähes kaikkia rakennuksia koskevasta rakennuskohtaisesta peruskorjaussuunnitelmasta ”Renovation Passport”.
Kasvihuonekaasupäästöt laskentaan mukaan
Kokonaan uutena asiana direktiivissä on mukana rakennuksen kasvihuonekaasujen päästön laskenta ja kirjaaminen energiatodistuksiin vuoden 2027 alusta lukien. Komission velvoitetaan antamaan tarkempi asetus kasvihuonekaasujen laskennan harmonisoimiseksi vuoden 2025 loppuun mennessä. Tavoitteena on rakennuksen elinkaaren aikaisten kasvihuone kaasuemissioiden rajoittaminen, mutta laskenta- ja arviointimenetelmät on vakiinnutettava ensin.
Sisäilmasto hyvin mukana
Ilahduttavaa, näin sisäilmastotutkijana on, että sisäilmasto on saanut esityksessä huomattavasti vahvemman painoarvon kuin aikaisemmin. Se on mainittu lähes kaikissa teknisissä artikloissa energian käytön tehostamisen lähtökohtana. ” Indoor enviroment” on mainittu direktiivissä ja sen johdannossa yhteensä 43 kertaa, ”energy efficiency” 88 kertaa.
Teknisten järjestelmien osalta korostuu vaatimukset automatisoinnin lisäämiseksi, tätähän on painotettu jo edellisissä versoissa. Suomi on tässä suhteessa ollut hyvässä asemassa, koska mm. huonekohtainen lämmityksen säätö on ollut vakiintunut käytäntö jo pitkään. Uutena vaatimuksena on pakollinen sisäympäristön laadun seuranta terveellisyyden ylläpitämiseksi muissa kuin asuinrakennuksissa. Sisäympäristön monitorointi sai parlamentin käsittelyssä oman artiklansa, joka edellyttää mm. sisäilman hiilidioksidipitoisuuden, kosteuden ja lämpöolojen sekä myös ilmanvaihdon mittaamista. Komissiolle annetaan valtuudet myös antaa asetus sisäilmastostandardien kehittämiseen.
Vihreää liikkumista tuetaan
Vuoden 2018 direktiivin täydennyksessä mukaan tuli sähköautojen latauspisteitä koskevat vaatimukset, joita Suomessakin nyt totutetaan oman lainsäädäntömme pohjalta. Vuoden 2023 direktiivi lisää oleellisesti latauspiteiden määrää koskevia vaatimuksia. Vihreää liikkumista edistetään muillakin esim. pyöräilyn helpottamiseen liittyvillä vaatimuksilla.
Rakennusautomaatio ja digitalisointi keskeisenä keinona
Järjestelmien säätö- ja rakennusautomaatiojärjestelmät ovat olleet alusta lähtien mukana direktiivissä tiukentuvine vaatimuksineen. Suomessa vaikutus on ollut vähäinen, koska suuri osa vaatimuksista oli jo aikaisemmin toteutettu, kuten huonekohtainen lämmityksen säätö. Vuoden 2023 ehdotuksessa uuttaa on automatiikan komponenttien vaihdettavuus ja yhteensopivuus. Tämä on valmistajia ajatellen todella kova vaatimus.
SRI:n käyttöönotto hidastuu
Kokonaan uutta vuoden 2018 lisäyksessä oli älyvalmiusindikaattori (Smart Readiness Indicator, SRI), jonka avulla pyritään mittaamaan kuinka hyvin automaatio ottaa huomioon käyttäjän, energiaverkkojen ja energiatehokkuuden vaatimukset. Indikaattorin käyttöönotto jäi vapaaehtoiseksi, jäsenmaissa päätettäväksi, ehkä sen monimutkaisuuden vuoksi. Indikaattoria ei ole kuitenkaan unohdettu, sen käyttöönottoa edistäviä vaatimuksia on 2023 direktiiviehdotuksessa. Komissiota ollaan kuitenkin velvoittamassa antamaan ensi vuoden loppuun mennessä asetus SRI:n käyttöön ottamiseksi. Älyvalmiusindikaattorin käyttöönottoon liittyy kuitenkin käytännön ongelmia, lisäksi se tuntuu olevan päällekkäinen joidenkin muiden vaatimusten kanssa (joustavuus, sisäilmasto, automatiikka).
Energiatodistusten yhtenäissyyttä ja sisältöä parannetaan
Energiatodistukset olivat mukana jo 2002 direktiivissä. Energiatodistusten sisältöä ja luotettavuutta korostetaan edelleen. Todistuksia koskevia vaatimuksia on kiristetty, ja sisältöä pyritty yhtenäistämään kaikissa edellisissä direktiivin versioissa. Energiatodistusten tilastointia ja käyttöä on lisätty, nyt todistus vaaditaan mm. kaikissa vuokraustilanteissa ja rahoitushakemuksissa. Myös todistuksessa esitettäviä energialuokkia pyritään yhtenäistämään. Uusia vaatimuksia on esitetty mm. todistuksen sisällön, vertailukelpoisuuden, luotettavuuden ja tilastoinnin osalta. Mukaan on esitetty otettavaksi myös tietoja kasvihuonekaasupäästöistä ja sisäilmastosta. Direktiivin liitteenä on yksityiskohtainen luettelo todistuksen sisällöstä.
LVI-järjestelmien tarkastukset pakollisiksi
Lämmitys- ja ilmastointijärjestelmin tarkastukset ovat olleet mukana direktiivissä alusta lähtien. Nyt tarkastukset on laajennettu koskemaan myös erillisiä ilmanvaihtolaitoksia. Aikaisemmin direktiivi salli tarkastusten korvaamisen informaatio-ohjauksella, näinähän Suomessa on Motivan johdolla tehty. Nyt tätä informaatio-ohjukseen perustuvaa vaihtoehtoa ei enää ole, vaan tarkastukset ovat pakollisia.
Uutta direktiivissä on myös ”the New European Bauhaus Initiative”, jonka tavoitteena on kannustaa paikallisia viranomaisia edistämään kestävää innovatiivista rakennettua ympäristöä. Nähtäväksi jää mitä tällä artiklalla oikein tarkoitetaan, tavoite ei selvinnyt ensilukemalla.
Lopullinen EPBD vuoden loppuun mennessä
Ottaen huomioon koko EU:n lainsäädäntöprosessin monimutkaisuuden ja hitauden, niin rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa on edetty ripeästi ja saavutettu paljon 20 vuoden aikana. Jäsenmaille riittää työtä säädösten toimeenpanossa kansallisella tasolla ja rakennusalalle töitä. On mielenkiinoista nähdä kuinka paljon jäsenmaat tulevat lieventämään parlamentin direktiiviehdotuksessa olevia jäsenmaille asetettuja kustannuksia lisääviä vaatimuksia ja tiukkoja aikatauluja. Optisimmat arviot direktiivin valmiiksi saattamiseksi kolmikantaneuvottelussa (parlamentti, neuvosto ja komissio) ovat Ruotsin puheenjohtajakaudella heinäkuun alkuun mennessä, realistit arvioivat yhteisymmärryksen löytämisen kestävän useampia kuukausia, ehkä vuoden loppuun.
Direktiiviin sekä sen perusteluihin kannattaa tutustua. Perustelut (johdanto-osa) ovat hyvä katsaus EU:n energiapolitiikkaan ja itse direktiivi liitteineen yhteenveto rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavista asioista sekä tekniikan että hallinnon kannalta.
Alkuperäinen englanninkielinen version löytyy täältä ja suomenkielinen versio täältä.