Energiatehokkuuslaissa (ehdotettu voimaantulevaksi 24.10.2020) määrätään kaukolämmityksen ja jäähdytyksen mittaamisvelvoitteesta laajemmin kuin aikaisemmin:
”Jos kiinteistöön toimitetaan lämpöä kaukolämpöverkosta taikka jäähdytystä kaukojäähdytysverkosta tai usealle kiinteistölle yhteisestä keskitetystä lähteestä, kaukolämmön toimituspisteeseen, kiinteistön lämmönvaihtimeen tai lämmön toimituspisteeseen on asennettava lämpöenergiamittari silloin, kun lämmitysjärjestelmä uusitaan tai kyse on uuteen kiinteistöön sijoitettavasta uudesta liittymästä.”
Varsinaisesti tämähän ei tuo mitään uutta Suomen nykytilanteeseen mittaroinnin osalta. Sen sijaan merkittävä muutos koskee kulutuksen ajoittumisen mittaamista. Muutosdirektiivi ei enää edellytä kulutuksen ajoittumista koskevan tiedon antamista, kuten aiemmassa direktiivissä ja laissa velvoitettiin. Tämä on selvä askel taaksepäin. Energiatehokkuuden parantamisessa tärkeää osaa näyttelee tehon tarve ja sen ennakoidut vaihtelut. Tiedot tehon tarpeen vaihtelusta olisivat tärkeät myös energian ostajille.
Direktiivissä määrätään mittaamaan energiankäyttö myös loppukäyttäjän tasolla (myös huoneistokohtaisesti), mutta direktiivi antaa takaportin tälle vaatimukselle, eli huoneistokohtaista lämmitysenergian (ei koske kuitenkaan sähköä tai kaasua) mittaamista ei tarvitse toteuttaa, jos siihen on perustellut syyt, esim. kustannustehottomuus. Niinpä lakiehdotus ei edellytä lämpöenergian mittaamista. Direktiivi edellyttää kuitenkin tässäkin tapauksessa selviä pelisääntöjä lämmityskustannusten jakamiseksi. TEM esittää, että tästä säädetään myöhemmin valtioneuvoston asetukselle.
Edistystä on vaatimus siitä, että asennettavien mittareiden on oltava etäluettavia. Ennen lain voimaantuloa asennetut mittarit on muutettava etäluettaviksi tai korvattava etäluettavilla laitteilla 31.12.2026 mennessä.
Käyttöveden kustannusten jakamisesta huoneistokohtaisesti säädetään asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) ja asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa (481/1995) sekä julkisen vallan taloudellisia tukia koskevissa laeissa. Mittarointihan on ollut jo vaatimuksena ympäristöministeriön säädöksissä joitakin vuosia, eli siltä osin ei aiheudu muutoksia nykykäytäntöön.
Sen sijaan uusia vaatimuksia on tulossa kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä sekä polttoainetta koskevien laskujen yhteydessä toimitettavissa tiedoissa.
Mittarointia ja kustannusten kohdistamista koskevien vaatimusten lisäksi muutosdirektiivi määrää varsin yksityiskohtaisesti mitä kuluttajalle pitää tiedottaa laskutuksen yhteydessä;
- voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus
- tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta sekä siihen liittyvistä vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä
- kuvaus sovellettavista veroista, maksuista ja tariffeista
- loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta
- sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä
- vertailut saman käyttäjäluokan keskimääräisen vakioidun tai vertailukohtana pidettävän loppukäyttäjän kanssa
Nämä vaatimukset ovat siis tulossa, mutta eivät sisälly nyt lausunnolla oleviin lakiesityksiin. Hallituksen esityksessä todetaan, että näistä säädetään myöhemmin valtioneuvoston asetuksella.