Hallitusohjelmassa toistuu moneen kertaan rakentamisen huono laatu. Erityisesti siihen on kiinnitetty huomiota sisäilmaongelmia käsittelevässä kohdassa sivulla 50.
”Parannetaan rakentamisen laatua ja valvontaa sekä selkeytetään vastuita erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Rakentamisen toteutusvastuu säädetään pääurakoitsijalle. Tämä pitää sisällään vastuun rakennusvirheistä ja niiden korjaamisesta.”
Olisi jo aika saada rakentajat vastuuseen virheistään ja korjaamaan ne kustannuksellaan. Toivottavasti MRL:n uudistus etenee ripeästi hallitusohjelman suuntaviivojen mukaisesti.
Ilmanvaihdon laatu oli keskiössä seminaarissa, jonka Sisäilmayhdistys ja kuntien sisäilmaverkosto järjestivät toukokuun lopulla Pasilan virastokeskuksen auditoriossa. Paikalla oli koko ilmanvaihtoala laajasti edustettuna, lähes 200 osanottajaa suunnittelijoista rakennusvalvontaan. Tilaisuuden tavoitteena oli tuoda esiin ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja.
Seminaarin iltapäivän esitykset käsittelivät tarpeenmukaista ilmanvaihtoa ja sen toimintaa käytännössä. Asia on äärimmäisen tärkeä. Ilmanvaihdon osuus rakennusten primäärienergian kulutuksesta on noin kolmannes eli yli 10 % Suomen koko primäärienergiasta. Siinä saavutettavat säästöt ovat siis merkittäviä Suomen koko energiataseessa. Ilmanvaihdon tarpeenmukainen käyttö on yksi merkittävimmistä keinoista rakennusten energiankäytön pienentämiseksi. Tämä on ollut myös yhtenä lähtökohtana rakentamismääräyksissä ja vuoden 2017 Rakennusten sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa käsittelevässä asetuksessa ja edelleen Ilmanvaihdon mitoitusoppaissa.
Aalto-yliopisto on jo pitkään ollut kiinnostunut ilmamääräsäätöisten laitosten toiminnasta, saamatta kuitenkaan rahoitusta kunnon tutkimushakkeeseen. Aalto-yliopistossa asiaa on saatu tutkituksi yhden diplomityön verran. Hankkeessa selvitettiin kahdeksan ilmamääräsäätöisen laitoksen toimintaa, kuusi Otaniemen kampukselta ja kaksi Helsingin kaupungilta. Tulokset olivat masentavia, vain yksi kahdeksasta laitoksesta toimi niin kuin oli suunniteltu. Lisätutkimusta ja parannustoimenpiteitä tarvitaan.
Näytti siltä, että mitä monimutkaisempi laitos oli, sen enemmän siinä oli puutteita.
Kun koneellisen ”energiaa säästävän”, tarpeenmukaisen ilmanvaihdon toiminta on käytännössä näin heikkoa, ei ole ihme, että sen yleisön ja poliitikkojen keskuudessa on syntynyt voimakas muutosta ajava liike painovoimaisen ilmanvaihdon suuntaan. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu sivulle 40 painovoimaisen ilmanvaihdon edistämiseksi:
”Rakennusmääräyksiä kehitettäessä varmistetaan mahdollisuus painovoimaisen ilmanvaihdon käyttöön energiatehokkuustavoitteista tinkimättä.”
Tämän pitäisi vihdoin herättää talotekniikkateollisuus parantamaan lopputuotteen laatua käyttäjän kannalta.