Pohjoismainen yhteistyö on voimavara, joka on vain osittain tiedostettu. Pohjoismaiden asunto- ja rakennusministerit hyväksyivät syksyllä 2020 uuden toimintasuunnitelman kaudelle 2021–2024, jonka tavoitteena on ilmastoystävällisempi pohjoismainen rakennusala. Konkreettisia toimia tarvittaisiin myös rakennusten tekemiseksi terveellisimmiksi ja vähemmän energiaa käyttäviksi. Nyt kun kaikki Pohjoismaat kamppailevat korona -virusta vastaan, olisi syytä yhdessä miettiä mitä torjuntakeinoja ainutlaatuinen pohjoismainen ilmanvaihtotekniikka voisi tarjota.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen totesi maaliskuussa ”Olemme siirtyneet pohjoismaisessa rakentamis- ja asumisalan ilmastoyhteistyössä sanoista tekoihin”. Tiiviimpi Pohjoismaiden yhteistyö olisi tärkeää myös terveellisempien ja turvallisempien rakennusten aikaansaamiseksi.
Pohjoismaat ovat olleet perinteisesti edelläkävijöitä korkealaatuisten sisätilojen rakentamisessa. Tämä laatu ja tieto on pidettävä ajan tasalla, kasvavien vaatimusten mukaisesti ja taudin aiheuttajien torjunnan kannalta.
Huonon sisäilman laadun ja energiankäytön kustannukset voivat olla miljardeja euroja vuodessa yhteiskunnalle, puhumattakaan koronapandemian aiheuttamista tuhoista. Näitä voidaan vähentää, jos ilmanvaihto toimii kunnolla.
Pohjoismainen yhteistyö rakennussäädösten alueella on ollut merkittävää. Sisäilmastoa ja siihen oleellisesti vaikuttavaa ilmanvaihtoa, etenkin ilmavirtoja, koskevat vaatimustasot olivat esillä jo 1970- luvulla. Pohjoismaisena yhteistyönä on saatu aikaan yhdenmukainen linja ilmanvaihdon suuruudessa ja monessa teknisessä kysymyksessä. Näistä voidaan mainita esimerkiksi ilmakanavien tiiveyttä koskevat vaatimukset, ulko- ja jäteilma-aukkojen sijoittelu ja ilmavaihdon tehokkuus, jotka kaikki ovat siirtyneet myös eurooppalaisiin standardeihin. Myös ilmanvaihtoilman lämmöntalteenotto, joka jo pitkään on ollut vakiokäytäntö Pohjoismaissa, on leviämässä kiihtyvällä vauhdilla EU-maissa. Pohjoismaissa kiinnitettiin ensimmäisenä huomiota rakennusmateriaalien haitallisiin emissioihin ja ilmakanavien puhtauteen. Pohjoismaissa todettiin myös, että ilmanvaihdon riittävyyttä ei voida arvioida pelkästään asuntokohtaisella keskimääräisellä ilmanvaihtuvuudella vaan edellytetään, että ilmanvaihto on turvattu kaikissa huoneissa – asia, joka on entistä tärkeämpi perheen sisällä tapahtuvien tartuntojen torjunnassa.
Pohjoismaisen yhteistyön tarve ei loppunut Euroopan unionin laajenemisen mukana, päinvastoin. On tärkeää, että yhteinen pohjoismainen ääni kuuluisi paremmin Euroopan unionin eri elimissä, erityisesti standardeissa sekä direktiivien ja määräysten valmistelussa. Erityisesti ilmanvaihtotekniikan alueella Pohjoismaat ovat jo ratkaisseet niitä ongelmia, joita muualla Euroopassa ollaan vasta tiedostamassa. Pohjoismaisella ilmanvaihtotekniikalla on asiantuntijapiireissä tunnustettu asema. EU:ssa yhteinen Pohjoismainen linja olisi tärkeä.
Johtavan aseman säilyttämiseksi pohjoismaisella yhteistyöllä on tärkeä tehtävä. Uutta tietoa tarvitaan, mutta myös olemassa olevaa tietoa on käytettävä hyväksi ja muokattava tiedon käyttäjille sopivaan muotoon. Vahva yksimielisyys hyvistä ilmanvaihtoratkaisuista olisi hyödyllistä myös pohjoismaisen imagon vahvistamiselle.