Tunnettu tiedelehti ”Science” julkaisi 22.3.2024 artikkelin ”Mandating indoor air quality for public building[i]”. Se on yhteenveto kansainvälisen 36-henkisen tutkijaryhmän[ii] yhteistyöstä. Siinä vaaditaan kansallisia ja kansainvälisiä sitovia säädöksiä julkisten rakennusten sisäilman laadun seuraamiseen. Tämä tavoite on linjassa keväällä 2024 EU:n parlamentin hyväksymän rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kanssa, jossa sisäilmaseurantaa myös edellytetään. Direktiivistä kirjoitin edellisessä blogissani. Tutkijaryhmän ehdotus lähtee siitä, että ilman laadun valvonnalle on terveydelliset perusteet. WHO on antanut tärkeimmille ilman epäpuhtauksille (PM2,5, PM 10, NO2, SO2 CO ja O3) raja-arvot. Nämä ilman laatua koskevat ohjeet eivät erittele ulko- ja sisäilmaa, vaan ohjearvot koskevat molempia. Näiden lisäksi sisäilman muutamalle epäpuhtaudelle (bentseeni, hiilimonoksidi, formaldehydi, naftaleeni, typpidioksidi, PAH-yhdisteet, radon, trikloorietyleeni, tetrakloorietyleeni) on annettu raja-arvot.
Ulkoilman laatua valvotaan, tai ainakin seurataan ympäri maailmaa. Sisäilman epäpuhtaudet vaihtelevat rakennuskohtaisesti. Ulkoilman laadun tarkka valvonta ei kuitenkaan takaa hyvää sisäilman laatua. Sisäilman laatu riippuu monesta muustakin tekijästä kuin ulkoilmasta; sisälähteistä, lähinnä materiaaleista ja ihmisten aiheuttamista epäpuhtauslähteistä. Materiaaliemissioiden valvonta ja rajoittaminen ei ole kuitenkaan johtanut riittävän hyvään sisäilmaan. Laboratorioiden testihuoneiden mittaustulokset eivät ennusta aina oikein rakennusten pitoisuuksia käytännössä.
Viime vuosina huomio on kiinnittynyt sisäilmassa leviäviin taudin aiheuttajiin, erityisesti Covid-19 pandemian myötä. Toinen erityistä huomiota saanut epäpuhtausryhmä on pienhiukkaset, joiden pitoisuuden raja-arvoa WHO:kin on tiukentanut.
Kaikkien WHO:n julkaisemien ilman epäpuhtauksien pitoisuuden seuranta rakennuskohtaisesti on tarpeetonta, jopa mahdotonta. Science lehden artikkelissa todetaan kuitenkin, että on muutama sisäilmatekijä, joiden valvonta on kokonaistaloudellisesti kannattavaa, ja joille voitaisiin asettaa tekniset ja taloudelliset seikat huomioon ottaen sitovat vaatimukset. Nämä ovat PM 2,5, CO, CO2 ja ilmanvaihto, muitakin on, mutta näitä pidetään tärkeimpinä, ja mahdollisina seurata. Pienhiukkasten pitoisuuden seurantaan päädyttiin, koska pienhiukkaset ovat kymmenen suurimman terveyshaitan (Burden of Disease) joukossa maailman laajuisesti. Teknologian kehittyminen mahdollistaa myös pienhiukkaspitoisuuden PM2,5 laajamittaisen mittaamisen. Raja-arvoksi ehdotetaan WHO:n ulkoilmalle suosittelemaa pitoisuutta PM2,5< 15 mikrog/m3, keskiarvostusajaksi kuitenkin yksi tunti WHO:n 24 tunnin asemasta.
Toinen jatkuvan sisäilman seurannan kohde on hiilimonoksidi, jonka pitoisuuden mittaaminen pitäisi olla rutiininomaista alueilla, joissa ulkoilman pitoisuus ylittää WHO:n raja-arvot ja joissa palamisesta voi aiheutua hiilimonoksidin tuottoa sisäilmaan. Ehdotetut raja-arvot ovat 100, 35 ja 10 mg/m3 vastaten 15 min, tunnin ja 8 tunnin keskiarvoja.
Kolmas seurattava sisäilman laatusuure on hiilidioksidi. Sen raja-arvoksi ehdotetaan 800 ppm, joka perustuu ilmavälitteisten tautien torjuntaan (R<1) luokkahuoneissa yhden oppitunnin aikana. Hiilidioksidipitoisuus on sidoksissa ilmanvaihtoon (14 dm3/s henkeä kohden), joka on neljäs seurattavaksi ehdotettu suure. Hiilidioksidipistoisuuden kansalliset suositukset vaihtelevat maailman laajuisesti välillä 600–1500 ppm. Ilmanvaihdon suositus 14 dm3/s henkeä kohden on selvästi korkeampi kuin Suomessa käytetty vähimmäisvaatimus 6 dm3/s henkeä kohden ja myös korkeampi kuin WHO:n Covid-19 pandemian aikana antama suositus 10 dm3/s lhenkeä kohden. On huomattava, että monien standardien suositusarvot (mm. ISO 17772-1 ja EN 16798-1) ilmanvaihdon suositukset perustuvat aistittuun ilman laatuun, ei ilmavälitteisten tautien leviämiseen. Artikkelissa esitetty ilmanvaihdon määrällä tarkoitetaan tilaan johdettua puhdasta ilmavirtaa, eli ilmanvaihdon ja puhdistetun ilmavirran summaa silloin kun kuormitettu.
Sisäilman laadun seuranta on välttämätöntä rakennusten terveellisyyden kanalta. Luonnollisesti se asettaa teknologialle ja erityisesti lainsäädännölle haasteita. Artikkelin laatinut tukijaryhmä pitää tätä kehitystä kuitenkin loogisena, tutkimukseen perustuvana ja kokonaisvaikutuksiltaan taloudellisena. Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanossa tullaan varmasti ottamaan askel tätä tavoitetta kohden.
Seurattavien suureiden raja-arvot
| Suure | Raja-arvo | Aika |
| PM 2,5 | 15 mikro/m3 | 1 tunti |
| CO2 | 800 ppm | maksimi |
| Delta CO2 ulkoilmaan nähden | 350 ppm | maksimi |
| CO | 100 – 35 – 10 mg/m3 | 15 min – 1 tunti- 8 tuntia |
| Ilmanvaihto (puhdas ilmavirta) | 14 dm3/s henkeä kohden | Tilan ollessa käytössä |
[i] Lidia Morawska et al. Mandating indoor air quality for public buildings. Science, Vol 383, Iissue 6690, pp 1418-1420 22 March, 2024. https://doi.org/10.1126/science.adl0677
[ii] Pohjoismaista asiantuntemusta ryhmässä edustavat: Jarek Kurnitski, Arsen Melikov, Peter V Nilsen, Pawel Wargocki ja Olli Seppänen