Kohta a) edellyttää siis, että järjestelmä ei pelkästään seuraa ja kirjaa teknisten järjestelmien toimintaa, vaan myös analysoi kerättyä tietoa ja säätää energiankäyttöä tarpeen mukaan. Erityisesti analysoinnin osalta järjestelmissä on vielä paljon kehittämisen varaa.
Kohta b) edellyttää, että järjestelmä analysoi energiankäyttöä ja vertaa sitä muihin rakennuksiin/laitteisiin. Järjestelmän pitää myös havaita muutokset energiatehokkuudessa, siis esim. hyötysuhteessa, lämpökertoimessa jne. – kova vaatimus kun mennään laitetasolle. Muutoksista energiatehokkuudessa on myös automaattisesti ilmoitettava rakennuksen teknisestä käytöstä ja huollosta vastaavalle.
Kohta c) edellyttää, että kaikki rakennuksen tekniset järjestelmät ja laitteet pystyvät kommunikoimaan keskenään. Tämähän on ollut kiinteistöissä ongelma jo vuosikymmeniä. Rakennuttajat ovat olleet sidottuja yhteen laitetoimittajaan juuri eri järjestelmien yhteensopimattomuuden vuoksi. Tässä on haastetta laiteteollisuudelle ja standardisoinnille varmasti vuoteen 2025 saakka, jolloin kaikkien valmistajien laitteiden tulee sopia yhteen – nähtäväksi jää!
Direktiivin määrittely rakennusautomaatiojärjestelmälle on varsin kattava ja toimintaa parantava – toivottavasti. Komission turhautuminen olemassa olevien järjestelmien toimintaan tuli hyvin esiin marraskuun alkupuolella pidetyssä REHVAn seminaarissa Brysselissä. Komission virkamiehen omakohtaiset kokemukset rakennusautomaation toimimattomuudesta tuntuivat ainakin osittain olevan direktiivin uusien vaatimusten takana.
Lisätietoa uusitusta direktiivistä ja sen toimeenpanosta tulee olemaan tarjolla FINVACin järjestämässä Rakennusten energiaseminaarissa Finlandia-talossa 8.10.2019. Silloin on jo selvillä mm mikä tulee olemaan Rakennusten älyratkaisuvalmiusindikaattorin tilanne ja saadaan ehkä myös ennakkotietoja siitä, miten Suomessa on edetty uusitun direktiivin toimeenpanossa Suomessa (määräaika umpeutuu maaliskuussa 2020).